Sinä istut luultavasti kuoleman vasemmalla puolella,
hymyilet pirullisesti ja katsot röyhkeästi silmiin
Sinä purskahdat nauruun
ja naurat minut rikki
Minä polvistun eteesi,
rukoilen luita,
rukoilen kuolemattomuutta,
rukoilen kuolemaani
Olin kerran eksynyt,
sinä tarjosit apusi
Minä lankesin valheeseesi,
minusta tuli piru maan päällä
Vihollinen kasvoi sisääni
Sokeuduin kasvoistasi
Tiesin totuuden,
mutta olin mennyt jo liian pitkälle
Enkä enää välittänyt
Siis, saata tämä loppuun,
auta minut alkuun
Sillä luita tulen haluamaan vastakin
Ja Jumala ei minua auta
Sieluni on uhrilahja sinulle,
nämä sanat kömpelöitä,
tuskallisia
Auta minut alkuun
Ja se minut pelastakoon
joka jaksaa rakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti