Fritsu poskessa, fritsu kaulassa, viikonloppu kahden tunnin bussimatkan päässä salaa äidin rahoilla, täysin vieraan ihmisen asunnossa, pelaten juomapelejä, avautuen liikaa, rakastuen, tajuten toisen olevan hajalla. Tuli siinä kai itkettyäkin. Nallekarkki. Liian ihana. Liian kaukainen. Poissa.
Mä olen vähän rikki. Musta tuntuu, etten tule taas koskaan löytämään ihmistä, joka pitää minusta tälläisenä kuin olen. Kaverini pukivat eilen minut pojaksi. Musta tuntuu, että tarvitsisin jonkinlaisen suojapuvun, uuden tyylin, jotain. Kaipaan muutosta. Kaipaan Lindiä kaipaan jotakuta lähelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti