Miksi minua panettaa vaikka olen homo. Eikö evoluutio ymmärrä, etten voi lisääntyä. :D:D:D:D:D:

Vaikka me ei eletä täydellisessä maailmassa ja ne syvällisimmät on ain rumimpia nii mä suljen silmät siltä peitän korvat ja laulan vauvahaita.

Miten tehdä katomistemppu teoriassa 3 a)

-laihtuminen kolme kiloa
-uusia vaatteita, rohkeus ostaa sitä, mistä pitää, muttei ennen ei ole uskaltanut pitää päällänsä
-uusia kampauksia
-vähempi tupakoiminen
-vanhempien, järkevämpien tyttöjen tapailu

Miten tehdä katomistemppu teoriassa

1. Hanki itsellesi tunne, että sinä hallitset tilannetta

a) poista henkilön mese, mutta älä estä häntä! tulkoon ruikuttamaan sinulle milloin haluaa, sinä et koskaan aloita kuitenkaan keskustelua, joten mitä ikinä keskustelussa käykään, se on toisen henkilön vastuulla

b) poista henkilön puhelinnumero kännykästäsi, mikäli sinulla ei ole paljon muitakin turhia numeroita. vaihda hänelle oma nimensä takaisin, mikäli se oli aijemmin sydämien koristama tai joku inside-läppä lempinimi

2. Pohjustustyö

a) kerro hänelle, kuinka tärkeä ja korvaamaton hän on sinulle. ole mahdollisimman aito ja rehellinen.

b) jos hän ottaa sinuun yhteyttä soittamalla, tekstiviestillä, mesessä, facebookissa, twitterissä tai kasvotusten, ole iloisen ja välittävän oloinen, mutta kuitenkin pidä tietty välimatka häneen ja älä ole täysin läsnä.

3. Loppukatoaminen

a) tee itsellesi henkinen ja fyysinen muodonmuutos. rupea pukeutumaan, miten aina olet halunnut, muttet uskaltanut, hanki uusi tukkatyyli, tutustu uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, rupea sosiaaliseksi ja vietä aikaa paljon kavereidesi kanssa. naura ja pidä hauskaa. julkaise netissä kuvia, jossa olet tyrmäävän kaunis. sinä et tarvitse häntä.

b) tee häivyttäiten katoamistemppu. vastaile nihkeästi yhteydenottoihin, ellet saa tilaisuutta hehkuttaa uutta elämääsi, kerro hänelle vähemmän ja vähemmän. käyttäydy, kuin hän olisi tylsintä seuraa ikinä. lopulta keskustelunne menee esimerkiksi mesessä näin:

hän: (aloittaa tietysti keskustelun) hei :)
sinä: mo
hän: mitä kuuluu? :))
sinä: ihan jees. sä?

hän: hyvää

*hiljaisuus*

Miksi mulla on näin ikävä. Miksi miksi miksi miksi miksi mulla ei vois olla ikävä ihmistä, jonka mä joskus ehkä vielä tapaan? MÄ EN SAATANAVITTU TUU TAPAA SITÄ ENÄÄ KOSKAA HELVETTIPILLUJEE

Mä rukoilin, että saisin kaiken sen Tytön tuskan, mitä se ei itse jaksa kantaa. Nyt mä olen sen varmaan sitten saanut. Mä en edes tiedä miten tässä kannattais toimia. Tai mikä olis oikein. Mulle sanotaan, että ois järkevintä, että vaan katoan niitten elämästä. Mun _omat kaverit_ neuvoo mua pysymään kaukana mun elämän rakkaudesta! Okei miten mä voin ees näin sanoo? Tositositosi ihanasta tytöstä.

Teenkö mä virheen, jos luovutan? Luultavasti en. Mä luovutan. Musta tulee yksinäinen ja nirso ja säälittävä :)

Kaipaus ja toipuminen

Aurinkoinen keittiö. Rakkauteni on tarvetta, himoa, sammumaton jano. Rakkaus on syödä aamulla kuusi paahtoleipäpalaa, suklaapatukka, mysliä ja jugurttia, banaani, keksejä ja kaakaota, ja silti kävellen nälässä kouluun. Syön neljännen leipäpalani, suuntaan vetokaapille ja rupean verkkaan etsimään jotain muuta, mitä himoita. Hapuilen riisipakettien ja teelaatujen seasta jotain, mitä tahansa syötävää rakkautta ja välittämistä. Sitten havahdun mikron piippaukseen, kun kaakaoni on lämmennyt. Nälkä ei sammu. Nälkä on ikuista, kunnes kuolemme. Nälkää on ajatella uudestaan ja uudestaan niitä kasvoja, jotka hymyilivät sormenpäitteni alla, nälkää on toivoa haikeaa kaipuuta rinnassa hänelläkin. Nälkäni oli hetken hiljaa viime viikonloppuna. Sinä aamuna, kun heräsin todellisuuteen, häiritsevään ajatukseen tunteesta, etten tarvitse nyt ketään. Että en tarvitse lohduttavaa halausta, taputusta poskelle, hymyä. Ja niin kuin aina, luulin sen olevan ikuista. Ja tässä sitä ollaan, nälässä taas.


Ja jotkut ihmiset tekevät asioita, jotka eivät merkitse mitään myöhemmin. Jotkut ottavat kaiken minkä saavat ja jättävät sitten haukuttuna yksin. Koska joillekin elämä sylkee päin kasvoja ja huutaa turhautumistaan ja silloin muut ihmiset eivät voi kehuillaan auttaa. Silloin pienuus ja nätteys ja uskomaton karisma eivät auta. Ihminen tahtoo sovun elämän kanssa.

Digitaaliajan prinsessatarina

Olipa kerran pieni Julia pienellä paikkakunnalla. Julia oli kovin yksinäinen. Ei näin kavereiden ja ystävien suhteen, vaan rakkauden suhteen. Joten hän vietti perjantai-lauantai välistä yötä facebookissa kyyläten söpöjä ja vähemmän söpöjä kavereiden kavereita, nettikavereita ja heidän kavereitaan, kunnes pimahtaa. No, yleinsäkkin pimahtaa, mutta nyt pimahti siten, että hän päätti tehdä itselleen uskaliaan liikkeen. Pyytää tuntematonta kaveriksi ja väittää myöhemmin kaikille sen olleen vahinko. Meni läpi. Tuo söpö tyttö oli säätävä, mutta enimmäkseen vapaa, kännissä, avuton ja elämänkorjauksen tarpeessa. Sopiva uhri.

Julia kuunteli, julia ymmärsi, julia oli vapaa. Tyttö soitteli, tekstasi, jutteli, kiinnostui.

Tyttö ja Julia tapasivat. Julia rakastaa tytön tuoksua, tytön kävelytapaa, tytön hämmentynyttä ilmettä, kun Julia voittaa juoksukisan, tytön homohoukutinta, tytön koiranpentuilmettä, kun Julia lopettaa tämän pussaamisen.

Mutta Tyttö ei vastaa aina viesteihin, Tyttö katoaa silloin tällöin, Julia ei saa selvää Tytöstä ja hänen hermonsa, henkilökohtaiset pelkonsa ja uskonsa elämään ovat koetuksella. Tyttö on ameeba ja Julia yrittää olla sekä sitoutumishaluinen ja huolehtiva että myöskin omanlaisensa ameeba.