Olipa kerran pieni Julia pienellä paikkakunnalla. Julia oli kovin yksinäinen. Ei näin kavereiden ja ystävien suhteen, vaan rakkauden suhteen. Joten hän vietti perjantai-lauantai välistä yötä facebookissa kyyläten söpöjä ja vähemmän söpöjä kavereiden kavereita, nettikavereita ja heidän kavereitaan, kunnes pimahtaa. No, yleinsäkkin pimahtaa, mutta nyt pimahti siten, että hän päätti tehdä itselleen uskaliaan liikkeen. Pyytää tuntematonta kaveriksi ja väittää myöhemmin kaikille sen olleen vahinko. Meni läpi. Tuo söpö tyttö oli säätävä, mutta enimmäkseen vapaa, kännissä, avuton ja elämänkorjauksen tarpeessa. Sopiva uhri.
Julia kuunteli, julia ymmärsi, julia oli vapaa. Tyttö soitteli, tekstasi, jutteli, kiinnostui.
Tyttö ja Julia tapasivat. Julia rakastaa tytön tuoksua, tytön kävelytapaa, tytön hämmentynyttä ilmettä, kun Julia voittaa juoksukisan, tytön homohoukutinta, tytön koiranpentuilmettä, kun Julia lopettaa tämän pussaamisen.
Mutta Tyttö ei vastaa aina viesteihin, Tyttö katoaa silloin tällöin, Julia ei saa selvää Tytöstä ja hänen hermonsa, henkilökohtaiset pelkonsa ja uskonsa elämään ovat koetuksella. Tyttö on ameeba ja Julia yrittää olla sekä sitoutumishaluinen ja huolehtiva että myöskin omanlaisensa ameeba.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti