torstai 14. huhtikuuta 2011
Mä haluan taas kirjoittaa dramaattisia tekstejä katseista, ahdistuksesta elämään ja ihmisiin, vaarallisesta ruuasta, joka vaanii kaikkialla, pakottamalla juoksetuista kilometreistä, epätoivoisesta himosta ja pelosta, kahvista tärisevistä käsistä toisen tytön pehmeissä hiuksissa, hämmentävästä tyhjyydestä sielussa ja nälästä, joka katosi. Mä haluan herättää haaveen sairaalan valkoisista seinistä ja pakon tietää kalorit, todellisuuden, jossa vaa'an numerot määrittävät päivittäiset tunteet ja toimet, tulevaisuudensuunnitelman, joka on keskittynyt pudotettaviin kiloihin ja menneisyyden, joka on vain rivi epäonnistumisia ja onnistumisia. Ja tämä kaikki, koska mulla on suunnitelma ja teoria. Teoria Elämästä, jossa itseaiheutettu kärsimys on yhtäkuin yleinsäkkin kärsimystä, jota on tietty määrä kaikilla ihmisillä ja jota vastaan saa tietyn määrän onnea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti