Miten ihastuttavat kulissit! Kaapit täynnä lohturuokaa, pähkinöitä, piirakoita, muffinsseja, vaaleaa leipää, kauppa kahden minuutin päässä ovesta ja aivan liikaa ruokarahaa. Juuri sopivat kauhealle dragedialle. Särkymään tuomittu romanssi: kohtalokas tapaaminen, toisen tai molempien osapuolten pettyminen ja lopuksi kuolemantanssi, pieni loppuleikki tukahduttaakseen tunteet, kimppakivaa vessanpöntön ja ruuan kanssa. Mä tiedän, että petyn tai pilaan tän tai sit se on liian vahingoittunut, liian kaukana musta. Ja mä tiedän, että jos...kun draaman kaari kohtaa huippunsa, murenen sisältäpäin, päässäni naksahtaa, pimahdan lopullisesti. Maailma on raaka mulle. Tai sitten mä olen vain raaka itselleni. Arka käsi, juoksemisesta kipeät jalat, revähtäneet jalkapohjat. Vittu mä unohdin mun juoksukamat kotiin. Vittuvittuvittu.
Mummo täyttää pähkinäkuppia tasaiseen tahtiin, kun minä tyhjennän sitä. Aurinko laskee hiljaiseen kaupunkiin, nuoriso sylkee egoaan kaupan edessä, ilta viilenee ja mä olen pakokauhussa. Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Mä tiedän, että yleinsä rauhoitan itseni, kerään itseni kasaan ja luotan maailman sijasta itseeni. Nyt haastoin maailman ja Elämän. Tämä on luultavasti viimeinen mahdollisuus yrittää vakuuttaa minut. v i i m e i n e n.
Torstai 21.04.2011
Ole myötätuntoinen etenkin itseäsi kohtaan. Tunnet itsesi luultavasti epätavallisen haavoittuvaksi. Kehotat toisia olemaan hermoilematta, ja nyt sinunkin on hyvä olla hermoilematta.
Joo voin mä tän kuiluun syöksymisen coolistikki ottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti