Kevät. Tyhjä pää. Mä olen vain tarpeeksi tyytyväinen. Vaikka vieläkin mun päähän jostain tulee Lindi. Teeveestä näytetystä typerän elokuvan tanssista, tuoksusta tai vain tuijotettuani tyhjyyteen. Miksi musta tuntuu, että Lindissä oisi ollut sitä jotain. Kaksi päivää! KAKSI VITUN VÄHÄPÄTÖSTÄ PÄIVÄÄ. Sä et tunne sitä, sä et tule tuntemaan sitä, se meni, ihan sama se vois olla vaikka kuollu ja et tietäis. Tai no, facebook. Mutta kuitenkin.
Joskus tuntuu siltä että mä taidan oikeesti olla vähän päästäni sekaisin.
...ai vähän?
Tänään mä menen ja juoksen jalkani paskaksi. Nyt mä en syö mitään ja ennen lenkkiä luen kokeisiin ja teen läksyt ja kaikkee pillutrallallaa.
Tuunkohan mä enää koskaan tapaamaan sitä? Jotenki haikeeta. Mitäköhän se aattelis jos tietäis. Varmaan vähän hämmentyny tai jotain. Joku hullu kirjottaa siitä tyhmii tekstei ja yrittää vaan unohtaa vaikkei voi. Onneks on Jenna. Ja aika tappaa tunteet aina. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti