Kun mä saan taas Jennan kiinni, mä haukun sen niin pystyyn, että se oikeesti tuntee sen kaiken tuskan, minkä mä oon nyt tuntenut. Siis kuka idiootti vaan katoaa? Tää on jo toinen kerta vittupillut. Sillä on vaikeaa, mä tajuan, se voi olla kuollut, mä voin kuvitella. Siis mitä vaan voi olla tapahtunut, mutta koska mulle ei olla kerrottu mitään, mä en rupea miettimään mun reaktioita. Kun mä en tarkalleen edes tiedä, pitäiskö mun olla huolestunut, vihainen vai välinpitämätön. Mun pessimistikaveri sano että välinpitämätön. Mä sanoisin että huolestunut. Otetaan se vihainen sitten.
Mun päässä menee taas kunnon sekamelska asioita kaikesta. Tää on hyvä mahdollisuus järjestellä se paska. Mä istun nyt tässä ja kirjoitan sen kaiken tähän. Ihan sama, vaikka se ei olisikaan ymmärrettävää tai vaikka se olisi turhaa. Mä nyt vaan kirjoitan. Enkä lopeta, ennen kun alan toistaa itseäni.
Mä olen kasvissyöjä. Mä rupeen siis syömään nyt enemmän kasviksia. Mä haluan ravinnollisesti niin hyvän olon kuin voin saada. Ja mä rupean liikkumaan enemmän. Alotin jo viime viikolla juoksemisen taas. Jatkan sitä nyt ensi viikolla. Eli huomenna juoksen taas puolen tunnin lenkin. Ihan sama, jos en laihdu. Mä ainakin yritän. Ja mä olen satavarma, että tää kaikki yhdessä saa mulle paremman olon. Mä jätän kaiken liian lisäaineisen, liian rasvaisen, liian sokerisen, liian kofeiinisen. Syön aamulla puuroa, päivällisellä enemmän proteiinia ja välissä paljon paljon enemmän kasviksia!! Ja vaihdan kahvin ja limsan kevytmehuihin ja vihreään teehen. Tää ei ole toivottavasti liian radikaalia ja toivottavasti tää onnistuu.
Ja katson taas kännykkää. Ei mitään. 24 tuntia ja 4 minuuttia. Mä en panikoi, mä kuolen.
Katoin tänään teeveestä Jordania. Muovinukke. Luuska. Hapan ämmä. Mä samaistun siihen jonkin verran. Mä voisin hyvinki ottaa silikoonit, mä käytän jo tekoripsiä ja kasvatan hiuksia, että saisin ne ihanaksi prinsessakiharapilveksi. Mä pyrin kohti jotain sellasta. Että ois täydellinen kuori, rikkinäinen sisin.
Mä korvaan tän Johannalla. Nikotiinilaastari.
Ja mä voisin ehkä itkeä vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti