Mun jalat on verillä mun jalat on verillä en tiiä mitä pukisin joulujuhliin. Mä olen luultavasti ihastunut. Voi luoja vuotta nuorempaan tyttöön. Voi sitä raukkaa, voi hemmetti sitä raukkaa ku tää yks ei voi olla etsimättä, katsomatta, katsomatta liikaa. Kumpa mä voisin tutustua siihen.
Mulla on täällä tylsää, joten syön. Just kun asiat oli menossa paremmin. Mun tekee mieli piirtää tää kaikki paperille. Mä en kestä tota lunta tuolla. Mun jalkoja särkee, noi kengät tappaa mut. Rumat ja hiertävät. Ai hitto. Miks mun piti mennä kaatumaan sillä petollisella viimeisellä minuutilla, luottaa siihen hetkeen, päästää vähän irti; kaatua juoksumatolla, hankkia ihanat arvet jalkoihin. Nyt kutittaa. Kuinka kauan siitäkin on? Kolme viikkoa?
Mä olen juonut kahdeksan lasia vettä päivässä - tunnollisesti. Ja lisäksi pidän ruokapäiväkirjaa. Kumpa mä muistaisin sen kaiken mitä oon tänään syönyt: fetapiirakkaa, kaksi välipalapatukkaa, kolme ruisleipää, ruokaa, yksi välipalakeksi, jugurttia, kolme hapankorppua, kouluruokaa - ihan hemmetisti ruokaa oikeesti yhelle päivälle! Ei ihminen tarvitse noin paljon! Tai näin pieni ihminen, pienemmäksi haluava what ever.
Eilen sain jotain 1150 kcal (HUOMATKAA OIKEINKIRJOITUS!!) ja tänään olen saanut 1108 kcal(EnergyNetin mukaan, vänkä väline muuten), plus ihan varmaan vielä syön jotain. :< Tiiän etten pysty hillitsee itteeni, tiiän et se mene yli, tiiän et etin ruokaa hulluna, tiiän et läskistyn, tiiän et ääää.
Mun pitäisi luvata välillä ihan kunnon postausta ja kirjoitusta, mutta kun ei voi, niin ei voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti