Läski ei lähde. Jonain päivänä, kun on mennyt hyvin, vaaka näyttää 45.5 tai vähän päälle. Muuten se on tuttu 46.0-.3. Mä en osaa. Mä en pysty. Mä en yritä tarpeeksi. Mä en tee tarpeeksi. Ei enää MITÄÄN herkkuja. EI MITÄÄN KUULITKO. Ei pipareita, ei karkkia, ei makeita rahkoja, ei kakkua, ei suklaata, ei kaakaota.
Miksi mä repsahdin. Mä lopetan nyt.
Mun paras kaveri sanoi ettei me ehditä nähdä. Se on sen toisen kaverin kaa. Se kaveri on mua vanhempi, sillä on oma tyyli, ihana persoonallisuus ja paljon kavereita. Mä olen vain kalorien laskemista, ikuinen laihduttaja, aina läski, nolo, riisuttu, nolla. Mä kelpaan roskalavaksi, muhun saa purkaa kaikki tunteet. Ja sitten kun menee hyvin, mut voi pistää syrjään. Ja mä sanon että mä ymmärrän, kaikki on hyvin, älä tunne syyllisyyttä, puhutaan myöhemmin mesessä. Ja syön vielä yhden piparin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti