Näin asiat on nykyään: mä en ole ihastunut, mä olen tuskissani siitä tiedosta, ettei mulle koskaan tapahdu mitään romanttista. Okei, mun säätö otti taas yhteyttä, yritettiin tekstailla, niinkuin aina ennenkin, mutta siitä oikeesti puuttuu vaan jotain, mitä ei enää saa takaisin. Harmi. Kerroin siitä sille. Se otti ihan hyvin, mitä nyt taas monkui vähän aikaa. Hitto. Mun kaveri kertoi, että se epäilee että mun yksi kaveripojista olisi ihastunut muhun. Mäkin, vaikka itse sanonkin. Mulla ei oo mitään tunteita sitä kohtaan. Taas yksi niistä omituisista urheilijoista, epävarmoista suosittujen kanssa liikkujista. Mä en tiiä mikä mussa on. Mä haluun tytön.
Näin asiat tulee olemaan: Mä lopetan koko joululoman ajan syömisen kolmelta. Laihdun, tulen kauniiksi, kuuntelen epäilevä hymy kasvoillani kauhistuksia ja kehuja kavereiltani, heilautan huolettomasti hiuksia ja naurahdan, että söin enemmän kuin koskaan ennen. Ja sitten kieltäydyn tarjotusta herkusta.
Mä muutan, käyn riparini, vietän kesää kauniissa vanhassa kerrostalossa, puen mekkoja ja korkokenkiä, kahvittelen parhaan ystäväni kanssa, juoksen yöllä ulkona ja rakastun. Mä kävelen Gay pride -kulkueessa ja nauran, mä unohdan sen, mitä olen nyt. Nämä ajat ovat niitä aikoja, jotka tulen unohtamaan pelkällä olan kohautuksella. Mä tutustun siihen urheilijaan ja siihen aasiin, joka vetää yskänlääkettä. Kuulostaa hauskalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti