Mulla oli oikeasti jotain asiaa. Joku välähdys aivoissa, pieni tarina. Jotain.
Mutta unohdin ja nyt jaarittelen. Nauttikaa.
Nyt mä sen tiedän. Mä pelkään itseäni, mä en enää tunnista itseäni, mä en ole ehkä koskaan tunnistanutkaan. Mä puhun mun eksälle BUM tapahtuu kauheita. Luoja me puhuttiin vaan puhelimessa! Ei mitään. Tiedän, että se taas alkaa mun perään, kai mä kaipasin viime torstaina jotain lohdutusta. Nyt luoja tai mikälie ilmeisesti järjesti kaikessa ystävällisyydessään siten, että minun virheeni takia - yleinsä tämäntapaisten kömmähdysten takia ei käy mitenkään - söpön, kiinnostuneen tytön ja tämän, ilmeisesti läheisen, exän suhde katkesi. LUOJA NÄYTÄ MINULLE VITTUSAATANA MITÄ MUN SIT PITÄIS TEHÄ? ETKÖ SÄ ANNA MUN OLLA MITÄ MÄ OLEN? MÄ YRITÄN TEHÄ NIINKU ON OIKEIN JA MITEN PITÄISI MUTTA MÄ OLEN YKSIN JA MÄ OLEN HEIKKO ENKÄ MÄ JAKSA PIDELLÄ KAIKKIA LANKOJA KASASSA IKUISESTI. SÄ TIIÄT ETTÄ MULLA ON TAPANA MURTUA.
Ja tämä tyttö. Tämä ihana, söpö tyttö, kiinnostunut tyttö, mä pelkään sitäkin. Mä en kohta tiiä mitä mä teen. Mä sekoon. Mä oon seko. Mä olen virallisesti hullu. En sitäkään. Nyt ajatus ei kulje. Se on lissu, mä en kestä draamaa. Ehkä sen kiinnostus menee. Luultavasti. Huh.
1 kommentti:
mä luen sun tekstejä, käyn aikalail joka pvä kattomassa onks tullu mitään uutta. en oo kyllä aikasemmin kommentoinu, mut nii. mä haluun lukee lisää!
Lähetä kommentti