Äitikin vihjasi tänää (ei ilkeästi, silleen leppoisasti niinkun jotkut kiltit alistuvat äidit tekee) että olisin lihonut. Ja mähän ilmeisesti olen. Siis kaksi kiloa viime joululta, kuusi kiloa viime vuodelta ja liian liian liian paljon, aina kun olen onnistunut laihtunumaan. Viime aikoina ihmissuhteet on häirinnyt mun keskittymistä todellisiin ongelmakohtiin mun elämässä (jenkkakahvat, paksut käsivärret, reidet ja selluliitti) ja lisäksi olen muummuassa miettinyt liikaa pukeutumistani, sotkeutunut vähän lisää ihmissuhteisiin ja pohtinut elämäni sisimmäistä tyhjyyttä ja elämisen puutetta SAMALLA ILMEISESTI SYÖDEN MITÄ SATTUU KEKSEJÄ KAAPEISTA SUN MUUTA.
Rupean siis seuraamaan omia ruoka- ja liikuntatottumuksia, yritän muokata niitä parhaani mukaan ja häivyttää turhat osa-alueet tarkoituksettomasta elämästäni, jonka päämäärän olen jo valinnut: olla täydellinen, olla ihana; olla onnellinen.
Pitää kehittää joku systeemi, millä laittaa selvästi tänne liikunta- ja ruokapäiväkirjat erikseen, silleen että niitä on helppo katsoa ilman turhia, mutta erittäin välttämättömiä sanoja välissä (kuin nämä kaikki tässä). Lol.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti